Sadutusta

Sadutus on Monika Riihelän kehittämä menetelmä. Sadutuksen
ohje on lyhyt ja se sisältää neljä vaihetta, jotka erottavat sen
muista narratiivisista menetelmistä . . .
(lainaus Stakesin Varttua sivulta)

Sadutuksen ohje lyhykäisyydessään:
- Lapsi kertoo sadun, tai tarinan.
- Satu tai tarina kirjataan juuri niin kuin se kerrotaan.
- Lopuksi aikaansaannos luetaan lapselle.
- Annetaan lapselle mahdollisuus muuttaa tai korjata
sitä mikäli hän niin haluaa.

Sadut on kirjoitettu niin kuin lapset ovat ne kertoneet, ilman
mitään kieliopillisia yms. korjailuja, ehkäpä juuri tästä johtuen
teksteistä tuleekin aidon tuntuisia, lapsenomaisia ja hauskoja.

Linkkejä sadutuksen saloihin:
- Stakes / Varttua -
varhaiskasvatuksen verkkopalvelu / Sadutus - Wikipedia / Sadutus

Seuraavaksi muutama hilpeähkö tarina lasten kertomina . . .

ANKKA
Olipa kerran tyhmä ankka.
Ja hän ei ymmärtänyt mitään.
Sitten se lähti lammelle uimaan
ja näki läskin possun. Ja sitte
se jatkoi matkaa ja sitten tuli siili.
Hän jatkoi taas matkaa.
Seuraavaksi hän löysi hiiren.
Sitten hän meni ruokakupille,
hän ei nähnyt ruokaansa.
Nyt piti ottaa selvää, se oli kettu.

Tarina on vuodelta 2006.

ETANA

Olipa kerran etana, joka tahtoi purjehtia. Sen kummatkin
mukavat tekemiset olivat syöminen ja lukeminen.
Sitten se kerran söi lehden päällä ja sitten se lehti liukui jokeen.
Ja sitten se oli virtaava joki ja se vei sitä lehteä putoukseen.
Sitten se huomasi sirkka vesikirpun ja kysyi voiko se auttaa sitä.
Ja kyllähän sirkka voi auttaa. Ja etana hyppäsi sen sirkan kyytiin,
mutta plomps! Etana oli liian painava. Ja sitten etana
hukkui, mutta rautakala Ruuben huomasi etanan ja vei sen
pintaan. Ja sitten se hyppäsi takaisin lehdenpäälle ja sitten se
lehti vielä vei sitä ja vei. Sitten sammakko Simo huomasi sen.
Sen pään yläpuolella oli kärpänen ja se otti kielellä se ja röyhtäisi:
”röyh”! Ja sitten se lehti ui rantaan ja etana pääsi omaan kotiin.

Tarina on vuodelta 2005.

HAPPAMA PEPSI


Olipa kerran Happama Pepsi. Se käveli tiellä, sieltä tuli kolme
autoa. Happama Pepsi yritti ylittää suojatietä, mutta se ei on-
nistunut. Sen kolmen auton jälkeen tuli kuusi lisää, ne autot oli
vihreitä. Hän kävi eläintarhassa. Kun hän oli eläintarhassa hän
näki neljä karhua leikkimässä. Ne leikkivät piilosta, ensin löytyi
pienin karhu, sitten löytyi keskikokoisin karhu.
Sitten löytyi samanikäinen, mutta päivän vanhempi karhu.
Sitten tuli neljä pientä karhua. Sitten löytyi isoin karhu. Kolme
niistä oli pienempiä. Isoin katto pienimpiä perään. Heillä oli äiti
ja iskä saalistamassa. Ne saivat yhden peuran kiinni. Kolme poi-
kasta eivät malttaneet pysyä paikoillaan, ne juoksentelivat sin-
ne tänne ja eteenpäin ja taaksepäin. Yksi niistä leikki itsensä
kanssa hippaa. Sen jälkeen äiti ja isä palasivat kotiin. Niillä oli
neljä vauvaa mukana. Kaksi niistä oli poikia, kaksi niistä oli tyt-
töjä. Tytöt lähtivät äitin kanssa kotiin. Isä ja pojat jäivät katso-
maan lapsia perään. Pojat alkoivat riitelemään, kumpi niistä saa
istua ensin isän sylissä. Isä vei kummatkin pojat kotiin.
Sitten isä vei pojat kotiin nukkumaan äidin viereen. Pojat meni-
vät innoissaan äitin viereen nukkumaan. Isä palasi katsomaan
taas lapsia. Hän käski muittenkin lapsien mennä kotiin.
Lapset menivät myöskin kotiin. Äiti ja lapset heräsivät.
Äiti ja isä keittivät lapsille iltapalaa. Lapset tulivat hyvällä tah-
dolla iltapalalle. Äiti ja isä menivät pötköttämään. Lapset kar-
kasivat kotoa vuorelle. Äiti ja isä tulivat pötköstä pois katso-
maan lapsia. He säikähtivät hirveästi kun lapset ei ollutkaan il-
tapalalla. Ne lähti etsimään lapsia, sen jälkeen ne löysivät lapset.

Tarina on vuodelta 2005.

AIVOTON ANKKA
Olipa kerran ankanpoikanen,
se oli hölmö. Sen takia se oli
hölmö, koska sillä ei ollut aivoja.
Siksi hänellä ei ollut aivoja, koska
hänellä oli oikein, oikein pienenä
kolahtanut pää kiveen ja aivot
oli lähtenyt seilaamaan merille.
Sitten siihen päähän piti laittaa
10 tikkiä. Ja niitten piti olla vain
minuutin päässä, tai ainakin hän
luuli. Koska ankka luuli kuukau-
sia minuuteiksi. Hän yritti sukel-
taa, vaikka pysyi koko ajan pin-
nalla. Sukeltaminen onnistui ta-
vallaan, koska hänellä meni vain
pää veden alle ja jalat räpiköi il-
massa. Sitten se sukelsi pää alas-
päin ja jalat ilmassa ulapalle.
Hän yritti etsiä omia aivojaan,
jotka karkasivat kaksi vuotta sitten. Sitten hän näki kalan.
Hän ei tiennyt mikä kala on ja luuli sitä kärpäseksi. Hän luuli
itseään sammakoksi ja söi kalan. Sitten hän alkoi miettiä mi-
ten pääsisi pois jalat ilmasta ja pää veden alta. Sitten hän sanoi:
”ulapadituu, sulapatituu”. Sitten aurinko laski ja vesi alkoi nousta.
Sitten ankka ihmetteli, mitä oikein tapahtui?. Sitten hän ei tieten-
kään tiennyt mitä oikein tapahtuu. Hän oli etsimässä aivojaan,
eikä muistanut sitäkään. Se sukelsi vahingossa lappiin. Sitten se
taapersi jalat ilmassa lumen halki. Sen mielestä siellä oli liian kyl-
mää, sitten se lähti kohti afrikkaa. Se näki norsulauman ja luuli
kärsää köydeksi. Se alkoi kiivetä ja hyppäsi norsun silmän päälle.
Sitten se hyppäsi sen korvaan ja huusi: ”mitä sinä teet? onko tä-
mä pohjoisnapa?”. Norsu kääntyi ja vastasi: ”tämä on afrikka,
eikä mikään pohjoisnapa. Sinä seisot minun korvani päällä, minun
on hankala kuulla mitä muut sanovat”. Aivoton ankka ei kuullut
yhtikäs mitään. Norsunkin kuulo oli vähän heikko. Kun muut nor-
sut sanoivat: ”mennään kohti metsää”. Niin se norsu kuuli, että
he sanoivat:”menkää kohti ulappaa”. Hän hukkui ja kuoli puoli-
välissä matkaa. Ja aivoton ankka kupsahti taas päälleen jalat il-
massa ja alkoi taas sukeltaa.

Tarina on vuodelta 2005.

KAUHULAN KOULU

Olipa kerran Kauhulan koulu. Eräänä päivänä tapahtui kummia,
koska joku tuntui olevan hirviö. Koska hän äänteli kummasti.
Ja hänellä oli kielikin ihan käärmeen näköinen. Ja sinä päivänä
kerran yksi koululainen otti hänestä valokuvan ja hän näki, että
hän oli hirviö. Hän sanoi: " ääk" meijän koulusa on hirviö. Ja otti
nuijan ja paiskasi päähän sillä. Ja sitten hän sanoi: mitä tuo oli?.
Ja sitten sanoi, että en tiedä kuka se oli. Lapsi sanoi ehkä omalla
käsilaukulla pamautit itseäsi päähän. Ja hirviö sanoi:
”ei se voi olla nyt niin”. Ja lapsi sanoi: ”hei tuolla on omena!”.
Hirviö sanoi missä ja lapsi lähti pois. Ja sitten hirviö sanoi:
”mihin se meni?”. No ainakin tulee hyvä herkkupala.
Rehtori oli ihan sen vieressä ja rehtori sanoi: ”mitä tuo oli?”.
Kun minä vain sanoin ruokaa siksi. Sitten lapsi kurkkasi ikkunan
takaa. Sitten rehtori huomasi hänet ja sanoi:
”nyt on ruoka aika”. Ja sitten hirviö sanoi:”ruoka aika ja lipoi kiel-
tään”. Ja sitten lapsi tuli ovesta ulos ja löi pampulla hirviötä ahte-
riin. Sitten hirviö sanoi:”auts!”. Sitten hirviö yritti kaapata hänet
ja rehtori sanoi:”pyydä häneltä anteeksi”. Ja rehtori otti hänestä
kuvan ja näki että se on hirviö. Ja sitten hirviö otti lapsen sielun.
Se sanoi:”en kerro ainakaan sinun kaltaiselle rehtorille”.
Sitten rehtori päästi rotan komerosta ja se puraisi päästä.
Hirviö sanoi: ”minä pirstoidun palasiksi”. Ja sitten hirviöstä oli teh-
ty loppu.

Tarina on vuodelta 2005.